torstai 7. tammikuuta 2016

Tietoa uskosta - uskoa tiedosta: Academicum Catholicum 60 vuotta

Vuonna 2016 Academicum Catholicumin perustamisesta tulee kuluneeksi 80 vuotta. Toissavuonna esittelin AC:n 70-vuotisjuhlakirjan Rakastakaa kirkkoa! vuodelta 2006; nyt vuorossa on kymmenen vuotta aiemmin julkaistu juhlakirja Tietoa uskosta - uskoa tiedosta: Academicum Catholicum 60 vuotta (AC 1996).

Lyhyessä 36-sivuisessa kirjasessa tai pikemminkin vihkosessa kerrotaan ensin AC:n syntyhistoriasta. 19.9.1936 pidettiin perustava kokous, ja säännöt laadittiin ruotsiksi ja ranskaksi. Suojelijaksi valittiin pyhä Tuomas Akvinolainen. AC:n ensimmäinen puheenjohtaja ja merkittävä pitkäaikainen vaikuttaja oli Helsingin yliopiston historian professori Jarl Gallén. Ensimmäisenä vuonna AC:ssa oli 12 jäsentä (niin kuin Jeesuksella opetuslapsia konsanaan!), joista kymmenen oli isä Wilfrid von Christiersonin käännynnäisiä.

Isä Wilfrid (1878-1945), josta AC:ssa kuultiin Marko Pitkäniemen luento syksyllä 2014, oli ensimmäinen uuden ajan suomalainen katolinen pappi. Hän oli AC:n ensimmäinen moderaattori ja toimi tehtävässä vuosina 1936-1945. Isä Wilfridin aikana AC loi kontakteja pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin katolisiin yhdistyksiin. Kesällä 1937 viisi AC:läistä matkusti Pariisiin kongressiin, jossa he olivat "ensimmäiset Euroopan näkemät suomalaiset akateemiset katoliset delegaatit yli 400 vuoteen" (s. 6).

Isä Wilfrid testamenttasi AC:lle lähes koko maallisen omaisuutensa, ja siitä AC sai rahaston, josta se on sittemmin voinut tukea erityisesti suomalaisten pappiskokelaitten opintoja. Von Christiersonin visiona oli "tasoittaa muiden suomalaisnuorukaisten tietä pappeuteen sekä toisaalta saada nuoret hakemaan tietoa uskonasioista ja kirkosta oma-aloitteisesti, kirjoja lukien ja pohdiskellen" (s. 9).

Wilfrid von Christiersonin jälkeen AC:n moderaattoreina toimivat hollantilaiset isät Jan Veernoy ja Nicolaus Veenker, joista jälkimmäinen yli kaksi vuosikymmentä 1948-1969. Erittäin merkittävä AC:n saavutus oli pyhiinvaellusten aloittaminen Köyliön kirkkokarille 1950-luvulla. Eräänlainen tiedusteluretki seudulle tehtiin 1940-luvun lopulla polkupyörillä, ja 1951 järjestettiin ensimmäinen yhteispohjoismainen Henrikin-pyhiinvaellus Kirkkokarille, joka oli vielä täydellisessä luonnontilassa. AC:läiset aloittivat siis Köyliön vaellukset ja pitivät niitä yllä, kunnes tehtävä siirtyi seurakunnille. (s. 15)

AC oli ekumenian edelläkävijä jo ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta. 1950-60-lukujen vaihteessa kanssakäyminen ortodoksinuorten kanssa oli vilkasta, ja myös luterilaisen Kristillisen Ylioppilasliiton edustajat osallistuivat mm. AC:n vuosijuhliin (s. 17).

Vuonna 1969 AC vaipui reilun vuosikymmenen mittaiseen uneen, kun johtokuntaan ei saatu uusia jäseniä. Yhdistystoiminnan tilalle oli tullut uusia aktiviteetteja kuten television katselemisen mahdollisuus. AC:n henkiinherättämiskokous pidettiin 1982, jossa oli läsnä myös vanha konkari Gallén. Vuonna 1985 jäsenmäärä ylitti jo sadan, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. (s. 21-23)

Tiettävästi kaikkien aikojen yleisöennätys AC:ssa tehtiin keväällä 1991, kun lääkärit Heimo Langinvainio ja Markku Vähätalo kertoivat Lourdesin parantumisihmeistä lääketieteelliseltä kannalta, ja isä Martti Voutilainen selvitti asian hengellistä puolta. Studium Catholicumin tiloihin sulloutui tuolloin yli sata henkeä! (s. 25)

1990-luvulla, jolloin siis käsillä oleva opus julkaistiin, kokouksissa kävi keskimäärin 25-45 henkeä, siis suunnilleen saman verran kuin syyskaudella 2015. Tervetuloa kuuntelemaan perinteikkään AC:n mielenkiintoisia luentoja myös keväällä 2016!