keskiviikko 26. helmikuuta 2014

AC:n juhlakirja Rakastakaa kirkkoa!

Emil Anton

Academicum Catholicum ry:n 70-vuotisjuhlakirja Rakastakaa kirkkoa! on kokoelma AC:ssa vuosina 1996-2006 pidettyjä esitelmiä. Kyseessä on suoranainen aarrearkku, ja tässä artikkelissa on tarkoitus lyhyesti esitellä julkaisun helmiä.

Kirja alkaa piispa Paul Verschurenin juhlapuheella AC:n 60-vuotisjuhlassa. Se mainitsee AC:n siihenastisen elämän keskivaiheille sijoittuneen Vatikaanin II kirkolliskokouksen, joka oli koko 1900-luvun "tärkein kirkollinen tapahtuma". Verschuren sanoo painokkaasti, ettei "voida oikein järkevästi selittää mitään kirkon nykyisestä tilanteesta ilman, että otetaan huomioon Vatikaanin 2. kirkolliskokous". Verschuren muistuttaa lopuksi, että ainoa keino uudistaa kirkkoa on rakastaa sitä yhä enemmän, ja tässä AC voi olla avuksi.

Seuraavat artikkelit käsittelevät pyhän sydämen pappien eli SCJ-sääntökunnan spiritualiteettia tänä päivänä (Adrian Borst) ja Salomonin oodeja sekä muita varhaiskristillisiä rukouksia (Eva Airava). Kalevi Pöykön esitelmä käsittelee Golgatan tapahtumia taiteessa.

Isä Jan Aarts SCJ käsittelee artikkelissaan katolista kirkkoa Suomessa vuoden 2000 alussa. Aartsin teesit ovat seuraavat: 1. Olemme kristittyjä yhdessä muiden kristittyjen kanssa ja kirkko muiden kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen kanssa. 2. Tässä keskinäisessä yhteydessä me olemme katolisia kristittyjä ja katolinen kirkko. 3. Meidän tehtävämme on antaa Kristus maailmalle.

Aarts muistuttaa Johannes Paavali II:n ensyklikasta Ut unum sint, jossa paavi mainitsee kahteen otteeseen, miten syvästi häntä on koskettanut yhteinen rukous Suomen ja Ruotsin piispojen kanssa (nr 25 ja 72). Paavi sanoi myös, "ettei voi olla hyvä katolilainen, jos ei ole ekumeeninen, jos ei siis ole valmis etsimään ja edistämään kristittyjen ja kirkkojen keskinäistä yhteyttä, jos ei ole valmis muuttamaan näkökulmaansa ja ymmärtämään, että Pyhä Henki toimii myös muissa kristillisissä yhteisöissä ja herättää niissä kristillisen elämän tapoja ja pyhyyden muotoja, jotka eroavat niistä, joihin itse olemme tottuneet."

Jean Paillard OP käsittelee ruotsinkielisessä artikkelissaan Eva eller Lucy? Raamatun ja Darwinin eli luomiskertomusten ja evoluution välistä suhdetta. Hän argumentoi, ettei meidän tarvitse valita jompaakumpaa: kyseessä on väärä dilemma. Evoluutiotiede ja Raamattu vastaavat erilaisiin kysymyksiin, edellinen fyysisiin, jälkimmäinen eksistentiaalisiin, edellinen kysymykseen "miten", jälkimmäinen kysymykseen "miksi". Myös Veronika Tournier OP esitelmöi ruotsiksi luomiskertomuksesta otsikolla Gud skapade människan till sin avbild.

Outi Kecskeméti esittelee omassa kontribuutiossaan erittäin mielenkiintoisen listan Suomessa julkaistua katolista kirjallisuutta. Ensin neljä hiippakunnallista projektia: messukirja, katekismus, rukouskirja ja laulukirja. Katolisen tiedotuskeskuksen lisäksi katolista kirjallisuutta ovat toimittaneet ja julkaisseet piispantalo, Studium Catholicum, Maunu Tavastin kirjallinen piiri, Ekumeeninen keskus, SCJ-regio, Birgittalaissisaret, Jeesuksen pikkusisaret, Ursuliinisisaret, Karmeliittasisaret, Karmeliittamaallikot, Okeanos ja paikallisseurakunnat.

Katolista kaunokirjallisuutta ovat julkaisseet mm. WSOY, Otava ja Tammi, mm. "Bordeauxia, Bourgetia, Bölliä, Chestertonia, Croninia, Endoa, Greeneä, Guareschia, Mauriacia, Papinia ja Undsetia". Yksittäisiä merkittäviä katolisia kirjoittajia ovat olleet Birgit Klockars, Jarl Gallén, Olga Nygren, Tove Riska, Kaarina ja Kalevi Pöykkö, Robert de Caluwé, Seppo A. Teinonen, Martti Voutilainen, Adolf Carling, Jan Aarts, Thea Aulo, Evi Koski, Jac Reijnders, Pentti Laukama, Kalevi Vuorela, Marjatta Jaanu-Schröder, Benedicta Idefelt, Göran Stenius ja Märta Aminoff. 

Artikkelikokoelman kruunaa Antoine Lévy OP englanninkielisellä esitelmällään Interreligious Dialogue and Catholic Theology. Tämä on teologisesti aivan huipputason artikkeli. Lévy osoittaa uskontodialogin sisäisen linkin katoliseen teologiaan: miksi se syntyi juuri katolisen kirkon aloitteesta (Vatikaani II) eikä ortodoksisuuden tai protestanttisuuden piirissä?

Ortodoksien itseymmärrys on nimenomaan ortodoksiaa eli oikeaoppisuutta, mikä ei jätä paljon sijaa vääräuskoisille. Protestanttisuudessa taas on niin vahva erottelu ihmisuskonnon ja jumalallisen uskon välillä, ettei kristinuskon ja muiden uskontojen välille jää pahemmin linkkiä. Katolisuudessa taas usko on tiiviisti sidoksissa metafysiikkaan eli olevaisen maailman ymmärtämiseen, ja siksi katolinen teologia voi löytää yhtymäkohtia muiden uskontojen uskonnollisesta viisaudesta. Tämä on vain yksi Lévyn havainnoista. Pitkässä artikkelissaan hän hahmottelee lisäksi myös uskontoteologian kahden pääsuuntauksen, inklusivismin ja pluralismin, välimuotoa Logos-teologian avulla.

Julkaisun lopussa on luettelo AC:ssa vuosina 1996-2006 pidetyistä luennoista. Mukaan on mahtunut paljon mielenkiintoista, kuten Pauli Annalan luento pyhästä Franciscuksesta, Juhani Forsbergin luento vanhurskauttamiskeskustelusta, Benedicta Idefeltin luento mietiskelystä, Martti Voutilaisen alustus paaviudesta ekumeniassa, Rudolf Larenzin luento kiertokirjeestä Fides et ratio, Kalevi Vuorelan esitelmä piispoista Buckx ja Cobben, arkkipiispa Leon luento ortodoksiasta 1990-luvulla, munkki Serafimin luento syyrialaisista kirkkoisistä, Eero Huovisen luento ehtoollisyhteydestä ja apostolisen nuntiuksen Giovanni Tonuccin esitys Pyhän istuimen diplomatiasta.

Teoksen voi ostaa mm. Katolisesta kirjakaupasta tai Marian kirkon seurakuntasalista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti